satuhead

SATUN BLOGI

EU – valtioiden liiton ja liittovaltion välimaastossa.

EU:ssa on tällä hetkellä kolme lainsäädännöllistä päätäntäelintä, jotka ovat sekä valtiollisia että ylivaltiollisia että poliittisia. Hyvä kysymys onkin, onko EU:ssa valtiollisuutta tarpeeksi pienelle valtiolle.

Ainakaan me emme tunnu olevan asioista niin perillä, kuin meidän pitäisi olla. Lakeja tulee kansalaisille kuin yllätyksenä. Pitäisihän Suomen ja sen edustajien ja virkamiesten olla tietoisia, mitä lakeja säädetään ja miten ne tulevat vaikuttamaan Suomeen. Niin, että voimme yrittää niihin vaikuttaa ajoissa ja niistä kansalaisia tiedottaa läpi lainsädäntömatkan.
Päätäntäelimistä, EU:n Parlamentti on kuin Suomen eduskunta: MEP:it edustavat eri maiden kansalaisia ja ovat jakautuneet Euroopanlaajuisiin puolueisiin ja vastaavat komission esittämien lakien hyväksynnästä.
EU:n Komissio on kuin Suomen hallitus: se laatii lait ja edustaa Euroopan etua. Komissaarit eivät ole vaaleilla valittuja, vaan valtioiden nimittämiä ja neuvoston hyväksymiä. Kuitenkin hekin tulevat myös eri puoluetaustoista.
Ja EU:n Neuvosto on kolmas päättävä elin: se koostuu EU-maiden valtion- tai hallitusten päämiehistä, joilla kaikilla on puoluetaustansa.

Liittovaltiota kohden? Ei kiitos.

Paljon varsinkin yhteisen rahoituksen ilmestymisen jälkeen on puhuttu siitä, onko EU suuntaamassa yhä enemmän kohti liittovaltiota, jossa samaan tapaan kuin Yhdysvalloissa (tai Venäjällä), EU:ssa ei olisi valtioita lankaan, vaan Suomikin olisi osavaltio.
Pankkiiritaustaltani, kuten investoinneissa, EU:na meidän ei nähdäkseni tulisi edes miettiä kaikkien munien laittamista yhteen koriin tähän tapaan.
Kansallisvaltioiden erilaisuudessa on voimaa. Ne jäisivät liittovaltiossa yhä enemmän unholaan.
Kuten sijoituksissa, mentäisiin kerralla syteen tai saveen, sen sijaan että nyt, ainakin jossain määrin, kukin tuo yhteistyöhön omia vahvuuksiaan ja heikkouksiaan ja tasapainottaa kokonaisuutta. Kullakin EU maalla on paljon annettavaa ja kaikista maista on toisistaan paljon opittavaa. Kilpailtavaakin.
Ajatellaan esimerkiksi Ruotsia, kuinka se on pitänyt kaiken itsellään energiasta terveydenhoitoon, tai Saksaa, jonka vahva Mittelstand, perheyritysten joukko, on ollut sen ja Euroopan talouden moottori, tai Hollannin innovatiivisuutta, pienestä maapläntistä ovat yksi maailman isoimpia ruoan viejiä ja heidän yksi vuoden 2050 tavoitteista on, että kaikki raaka-aineet saadaan tuotettua kierrättämällä.

Suomen tulee olla tietoinen, arvostaa ja huolehtia resursseistaan

Suomen vahvuudet ovat perinteisesti olleet korkeasti koulutettu, luova ja innovatiivinen insinöörikansamme, laaja pienyrityspohjamme, pohjoismainen hyvinvointivaltio, laaja maa-alamme, vetemme, runsaat raaka-ainereservimme, omavaraisuutemme ja kunnioituksemme toisiamme ja luontoamme kohtaan. Jatkuuko tämä nykyään, on toinen asia, ja tästä kirjoitankin erikseen.
Meillä on paljon resursseja: koulutus on nykyajan timantti, metallit ovat nykyajan öljy, vesi on tulevaisuuden kulta, puusta on mahdollista luoda rikkauksia ja laaja maa-alamme tarjoaa mahdollisuuksia energia-, hiilenpoisto- ja ruokaomavaraisuuteen ja luonnon ja ihmisten hyvinvointiin. Kirjoitan tästä aiheesta tosiaan myöhemmin erikseen.
Oikealla taidolla, hinnalla ja omilla ehdoillamme, voimme jakaa resursseistamme EU:n resursseiksi ja näin vahvistaa itseämme ja EU:ta.
Toki resurssien jakajia on paljon enemmän ja paljon muitakin kuin EU tai sen valtiot: nykyään enemmänkin merkitsee kansainvälinen markkina ja sijoittajat.
Valtiona meidän omien ehtojemme tulee kuitenkin olla selkeät: Suomen tulee olla vastuussa omistansa: luonnonvaroistansa, energiastansa, ruoastansa, vedestään, maastaan, luonnostaan, laeistaan ja kansalaistensa hyvinvoinnista ja turvallisuudesta.
Meidän tulee veloittaa arvokkaiden resurssiemme käytöstä tarpeeksi, jotta saamme meille kuuluvan korvauksen omaisuudestamme ja meillä on varaa luoda tulevaisuutta, eikä mitään joudu hukkaan tai turhaan käytetyksi.
Samaan tapaan, Suomella ja suomalaisilla on omistajana perinteisesti sekä oikeus että velvollisuus hoitaa ja huolehtia luontomme, luonnonvarojemme ja kansallisomaisuutemme ylisukupolvisuudesta. Varjella, säilöä ja viljellä niin, että tulevillakin sukupolvilla on kaunis ja elävä maa ja luonto, vauras tulevaisuus ja terveet lapset.
Resurssiemme jakamisesta tulee koitua meille enemmän hyötyä kuin haittaa.

Tulevaisuususkoa: Vaurautta maltilla ja pysyvästi

Suomen ja EU:n tulee toimia viisaasti, eikä uskoa, että raha kasvattaa rahaa. Kun kasvoimme kansakuntina toisen maailmansodan jälkeen, kansakunnilla ei ollut rahaa, vaan kovasti velkoja, ja innostusta, tarpeita, innovaatiota ja visioita. Tehtiin kovaa työtä. Kaikki kansalaiset kaikissa kansakunnissa.
Nyt olemme myös velkaisia, ja lisäksi vanhenemme ja sodan laajenemisen uhka häilyy yllämme. Tässä tilanteessa varsinkin, tarvitsemme innostusta, tarpeita, innovaatiota ja visioita. Kovaa työtä. Kaikki kansalaiset ja maat yhdessä.
Voimme luoda vaurautta maltilla, kunhan kukin huolehdimme omasta tontistamme niin kuin parhaiten voimme. Yhtäkään maata ei saa käyttää hyväksi eikä jättää kitumaan.
Adam Smith tunnetaan markkinatalouden isänä. Hän sanoi että silloiset maanviljelijät olivat ainoita vapaita yhteiskunnassa. Koska heillä oli omavaraisuus ja pysyvyys. Silloisen teollisuuden raha oli väliaikaista.
Olkaamme kuten viisas maanviljelijä: älkäämme tuhlatko yhtäkään resurssia ja käyttäkäämme kaikki uusiksi. Vaalikaamme kaikkea sitä, mikä meitä vaurastuttaa ja luo meille hyvinvointia, ylisukupolvisesti ja pysyvästi. Luonto, ihmisten työpanos, yhteisöt, yrittäjyys, toistemme palveleminen, innovaatiot.
Tehkäämme kaikkemme, jotta transitio vihreään, digitaaliseen ja turvallisuuspoliittiseen aikakauteen tapahtuu kestävästi, talouttamme, kallisarvoista luontoamme ja ihmisiämme kunnioittaen ja resurssiemme jatkuvuutta vaalien, niin yksittäisinä maina kuin näiden liittonakin.
Rauhanomaisesti ja varautuen: turvaten lapsiemme ja maailman kaikkien lasten hyvä, kaunis ja rikas tulevaisuus.
Innovatiivisesti tulevaisuususkoa luoden, sisältä käsin, ei vain luottaen, että muut maailman maat ja alueet luovat tulevaisuutemme.
EU:n jokainen osa voi vaurastua, mutta vain, jos meillä on malttia. Älkäämme panikoiko, vaan toimikaamme viisaasti. Rakentavasti, älykkäästi ja vaalien ja voimalla.
Tätä kaikkea olen ehdolla varmistamaan.